Ne silmät

Meri Vuorikoski
Novelli

Siellä ei oikeestaan ollu ketään, joka olis mua kiinnostanu. Mä istuin tanssilattian reunalla, kun en viitsinyt tanssimaankaan mennä. Sitten oviaukkoon ilmesty jätkä. Se oli pitkä, oikeestaan muuta en erottanu niin kaukaa. Se käveli mun luokse ja sano: ”Mun on ollu ikävä sua”. Sen hymy oli leveä ja upea. Sen ihanissa silmissä oli jotain tuttua, mutta mä en millään muistanu missä olin nähny ne aiemmin.
                      ”Etkö sä muista mua?” se kysyi ja hymyili vieläkin. Mä näytin varmaan aika hölmistyneeltä. Se naurahti ja sano: ”Mä tässä, Antti.” Sitten muistin. Me oltiin oltu samalla luokalla viisi vuotta sitten! Ja niihin silmiin mä olin silloin rakastunut. Ne oli niin täydelliset, täydellinen väri, täydellinen muoto. Ja ne antoi ymmärtää, että mä olin maailman täydellisin olento. Niihin silmiin halusi upota, niiden halusi nielevän sisäänsä ja pitävän omanaan ikuisesti.
                      ”Mä oon kaivannu sua ihan kamalasti koko tän ajan!” Mä en tienny, mitä mä sanoisin. Mutten mä pannut yhtään vastaan, kun se kietoi kätensä mun ympärille ja kumartui suutelemaan mun huulia.

                      ”Ninni YLÖS!” äiti karjui. Mä havahduin ja olin purskahtaa itkuun tajutessani, että se olikin vaan uusi uni Antista. Mutta tää Antti-uni oli ollut niin erilainen! Kaikissa muissa unissa olin vaan ihaillut sitä kaukaa, mutta nyt se oli vihdoin tullut mun luokse. Sanonut kaivanneensa mua! No, turha toivo, unihan se vaan oli. Mä olin ollu salaa ihastunu siihen sillon, kun me vielä oltiin samalla luokalla, ja mun oli ollu tarkoitus tehdä asialle jotain, heti kesän jälkeen, mutta sitten vanhemmat ilmotti, että me muutetaan pois. Se oli niin epäreilua! Mä olin tän viis vuotta vaan miettiny sitä ja nähny siitä unia. Mutta ikinä en sitä sais, se oli jossain ihan muualla.
                      ”NINNI!”
                      ”Joo joo”, mä mumisin ja nousin sängystä.
                      Antti vainosi mua koko sen päivän. Mä en millään unohtanu sitä unta. Seuraavan yön mä nukuin huonosti, näin painajaisia, joista Antti ei valitettavasti tullut mua pelastamaan. Seuraavana päivänä mä muistin vaan kammottavat painajaiseni, enkä muilta kiireiltänikään ehtinyt juuri Anttia ajattelemaan. Se viikko meni tosi nopeasti: meidän luokka oli järjestämässä discoa, jotta me saatais rahaa. Mä olin yks tärkeimmistä järjestäjistä ja se viikko oli tosi kiireinen. Se disco kun oli jo sinä perjantaina ja tekemistä oli vielä vaikka kuinka. Antti siis pääsi kokonaan katoamaan ajatuksista..
                      Perjantai-illasta oli tulossa tosi nätti. Ja kun mä hoidin hommani melkein täydellisesti ja rahaakin kilahti kassaan koko ajan lisää, mulla luvattiin vähän vapaa-aikaa. Mä menin salin puolelle ja olin iloinen huomatessani, että porukka jopa tanssi. Mä en kuitenkaan nähnyt ketään, kenen kanssa olisin itse halunnut tanssia, vaan istahdin penkille seinän viereen. Mä annoin katseeni harhailla ympäriinsä. Ihmisiä oli tullut todella paljon. Mä hymyilin itsekseni ja olin onnellinen. Sitten mun huomio kiinnittyi oviaukkoon ilmestyneeseen jätkään. Se oli pitkä, oikeestaan muuta mä en erottanu niin kaukaa. Mun ystäväni Minna ilmestyi myös oviaukkoon ja se jätkä nyökkäsi mun suuntaan ja käänsi sitten katseensa Minnan puoleen. Minna ilmeisesti vastasi sen kysymykseen ja se jätkä lähti tulemaan mua kohti.
”Moi. Sähän oot Ninni vai mitä?” se kysyi ehdittyään mun luokse.
”Joo, niin oon. Kukahan mahtaa kysyä?” Sen silmissä oli jotain tuttua, mutta mä en millään muistanu missä olin nähny ne aiemmin. Sen mä kuitenkin tiesin, että ne oli upeat. Jotain oudon tuttua tässä koko jutussa oli, mutta mä en just sillon jaksanut saatika viitsinyt ajatella asiaa.
”Mä oon Antti. Muistatkohan sä mua yhtään?” se naurahti päälle, mutta oli kuitenkin vähän epävarman näköinen. Se katsoi mua suoraan silmiin ja näytti kuin se yrittäisi sanoa, että mun oli pakko muistaa se. Ihan pakko!
”Tottahan mä sut muistan”, mä vastasin ja hymyilin sille. Sitten mä muistin, että tää oli ihan niin kun siinä unessa! Ja sillä kertaa unesta tuli totta.

Meri Vuorikoski