Punahilkka 
 

Heli Heiskanen
Satumukaelma

Olipa kerran pieni tyttö. Tytön nimi oli Hilkka. Mummonimi mikä mummonimi, mutta minkäs hän sille mahtoi. Tyhmän äidin vikahan se oli. Ala-asteella Hilkka piti koulussa aina punaista kurahaalaria, jonka mukaan hän sai lempinimen Punahilkka. Kaikki, jopa sukulaiset, alkoivat kutsua häntä sillä nimellä. Hän ei pitänyt siitä ja muutti tyyliään. Punahilkka alkoi pukeutua mustaan. Ajan myötä hän alkoi rakastaa isoja vöitä, suuria koruja ja vahvaa kajalia. Tukkansa hän värjäsi Lorealin pikimustalla värillä kaverinsa kanssa. Nimi säilyi muutoksesta huolimatta.

Punahilkka asui isänsä ja äitipuolensa kanssa Joensuun keskustassa pienessä kaksiossa. Eräänä lauantaiaamuna Punahilkka heräsi äitipuolensa käskyyn.

- Nyt sinä heräät, pistät vaatteet päälle ja lähdet viemään mummollesi lääkkeitä. Siltä vanhukselta on taas nitrot ja insuliini-piikit loppuneet. Hän soitti tarvitsevansa niitä lisää Isäsi on töissä ja minulla koskee päähän niin vietävästi, eli homma jäi nyt sulle. Sori.

Punahilkka laittoi mustat nahkahousut ja hupparin päälleen. Äitipuoli laittoi lääkkeet hänen isoon, nahkaiseen laukkuun, etteivät ne vain unohtuisi. Punahilkka oli menossa jo ovella, kun äitipuoli huusi

- Varohan sitten niitä törttöilijöitä siellä liikenteessä! Ja ne Kettukinkaman mutkassa olevat pulsut on myös vaarallisia. Elä kerro heille mitään, sillä he saattaa työntyä seuraan ja aiheuttaa hankaluuksia. Muista katsoa, että isoäiti ottaa heti yhden piikin ja lääkkeen, kun menet sinne.

Punahilkka otti skootterin avaimen avainkaapista ja pisti liekkikuvioidun kypärän päähänsä. Isoäidin luokse oli vajaan puolen tunnin matka. Hän ohitti viritetyllä skootterillaan hitaan Ladan, kaivurin ja lenkkeilyttäjän. Kettukinkaman mutkassa pulsut olivat odotetusti paikalla ja pysäyttivät Punahilkan.

- Minnekäs se noin nätti tyttö on oikein menossa lääkeruiskuja laukussaan? kysyi pitkä mies ja tuijotti Punahilkan käsilaukkua.

Punahilkka vastasi

- Ei kuulu sulle mäntti. Väistypäs vähän. Mulla on kiire isoäidin luo.

Punahilkka tönäisi miestä ja kaasutti hurjaa vauhtia eteenpäin.

- Tuo tyttö ei kyllä kanna puhtaita jauhoja pussissaan. Tuommoiset nuoret tarvitsevat ruiskuja vain yhteen ainoaan tarkoitukseen, totesi pitkä mies ja hieroi partaansa.

Punahilkka saapui isoäidin luokse. Isoäiti asui vanhassa saunakamarissa, koska talo oli palanut vuosia sitten. Punahilkka koputti oveen ja meni sisään. Isoäiti makasi sängyllä ja kertoi olevansa hieman kipeä.

- Äitipuoli lähetti minut tuomaan lääkkeitä. Sinun täytyisi ottaa heti yksi ruiske ja yksi tabletti.

Isoäiti kiitteli ja pisti suu hymyssä insuliini-piikin käsivarteensa ja otti yhden nitron.

- Isoäiti, oletko muuten huomannut, että sinulla on aika miehinen parta?

- Niin minulla on, kun tulin senioriväen naamiaisista ja esitin Kauko Röyhkää, vastasi isoäiti.

Punahilkka katsoi miettien isoäitiään.

- Mutta isoäiti, mistä lähtien sinulla on ollut tatuointi käsivarressa?

- Naapurin Maikki osui viime viikolla vahingossa käteeni kuumalla hiilihangolla ja siitä jäi jälki, vastasi isoäiti.

Punahilkka katsoi vielä tarkemmin isoäitiään ja huomasi vielä jotain outoa.

- Isoäiti, miksi sinulla on noin karvaiset kädet?

- Sen takia, koska olen Kettukinkaman Matti ja haluan tuon sinun laukkusi jossa on paljon huumeita, isoäiti vastasi ja syöksyi kohti Punahilkkaa.

Punahilkka ehti ottaa kuristusotteen Matin kaulasta ja yhdellä pienellä liikkeellä heitti hänet maahan. 

- Ei kannattas judomestarille tollein alkaa ryppyilemään, Punahilkka sanoi.

Matti jäi makaamaan pyörtyneenä maahan. Isoäidin hän löysi saunasta suu Pirkan niksien mukaan sukkahousuilla sidottuna.

- Ihanaa, että Punahilkka tulit ja pelastit minut. Miten sinä satuitkaan juuri tänään tulla käymään kylässä? Isoäiti ihmetteli.

Punahilkka kertoi äitipuolensa lähettäneen hänet tuomaan lääkkeitä.

- Mutta enhän minä ota mitään muita lääkkeitä kuin viskiä lusikallisen aina illalla, isotäiti kertoi.

Punahilkka ja isoäiti katsoivat Punahilkan äitipuolen lähettämiä lääkkeitä. Ruiskulla annettava lääke oli väristä päätellen tappavaa glyserolia ja tabletit vahvoja unilääkkeitä. Paketit oli vaihdettu luontaistuotekauppojen etiketeiksi, mutta isoäiti tunsi vanhana apteekkarina kaikkien lääkkeiden hajut.

- Vai, että tahtoi se äitipuolesi saada minut nukkumaan hieman pidemmäksi aikaa minut, isoäiti totesi.

Punahilkka oli kauhuissaan äitipuolensa yrityksestä. Hän ei halunnut enää palata kotiin hullun äitipuolensa luokse. Isotäti pyysi häntä omaishoitajakseen ja Punahilkka suistui. Matin he kantoivat Kettukinkaman mutkaan jatkamaan uniaan.

Ja niin he elivät kahdestaan saunakamarissa elämänsä onnellisina loppuun asti.

Heli Heiskanen