Leea Hänninen
Runoja

RAKKAUDEN RAVINTOLA

Sillä oli kuin kuutamo
ja tähdet ja se kaunein sadepilvi.

Käden asetti hennosti,
kuin oksan tuuleen.

Minä paloin kuin sammunut
liekki.
Loppuun.

Yhteen kuulumattomuus
on meillä päin se yhdistävätekijä.
Kuulin kun sanoi
mies pohjoisesta.

Ja nojasi olut tuoppiinsa.
Jotta voisi kaatuilla kohti.

Katsoin itseäni, eikä minussa ollut jäljellä enää mitään.
Jonka olisi voinut tunnistaa oikeaksi.

Menen Pohjois-Karjalaan
opettelemaan norjaa.
Sitten voin jutella elämää turisteille.

KENNELISSÄ KASVANUT

Olen.
Paitsi tänään,
kun en jaksa.

Pahoittelen märkää
lattiaa.

Lapsuuskuvia. Kaikki ne näyttävät samalta.
Minä. Minä. Minä.
Hometta valokuvan ja muovin välissä.
Lapsuuteni on tahrattu.

Syötän koiranpentua porkkanalla.
Niistä saa mustan kuonon.
Ja olen näyttelykehien
säihkysääri.
Polvissaan hymykuopat.

Talvikengät ovat märät kesäkuussa.
Talitintti ei laulanut.
Juuri ne siniset töppöset.
Ne kaikkein kauneimmat.
Pikkuveljelle ostetut.
Milloin kasvoin takaisin tyttölapseksi?

OLE MINUN KAUNISPOIKA

Hän käpertyi itseensä, itki hiljaa.
Hukuttautui.
Juovutti itsensä ja vaipui.

Ei halunnut kuulla enempää,
liikaa oli katsonut vierestä, nähnyt kaiken loppuvan.
Arka sydän ei uskaltanut tarttua,
kun kysyttiin.
Halusi olla yksin.

Todellisuus löi kerta kerran jälkeen liian lujaa.
Ja liian myöhään alkoivat mustelmat näkyä
päällekin päin,
kun nahkatakki riisuttiin.

“Hän oli aina ollut herkkä poika”,
sanottiin.

KUN TÄHTEYS ON TÄÄLLÄ

Kuulen kaiken.
Vapaus. Rakkaus. Epätoivo.
Minun kaikkeni.

Se väreilee iholla. Kuulen kaiken.
Sen kun on yhtä aikaa makeaa ja suolaista.
Se on jotain kun on päässä karvahattu
ja kädet sanoo läpsläps, niinko Ramones.

Se on silleen kun ääni on hunajaa.
Kultasta mutta karkeaa.
Kutittaa kurkkua ja sulaa kielelle.

Kuule se kaikki. Universumit ja muut.
Ihan kaikki.
Se väreilee iholla. Se väreilee sielussa.

Kuulen kaiken. Ihan kaiken.

LUMISADELAPSI

Metsään mennyt.
Tanssii ympäri.
Odottaa tulen nousevan.

Kolme silmää, häntiä kaksi.
Kurkottaa ikuisuuteen. Loputtomuuden loitsulla.

Vainottu. Harhainen. Tähtiin tatuoitu.
Alasti ja kiedottu. Tuhkaan ja sateeseen.
Lumen loisteeseen.

Lapsi eläinten.
Talven tuoksuun tapettu.
Sitä Punahilkkaa ei susi syönytkään.

HUUMAUSAINETTA

Tämä on päivä jolloin hajoan sirpaleiksi.
Särähdän tuhansiksi siruiksi jalkoihinne.
Tallokaa karvajalat. Tallokaa!

Tehkää minut heikoksi.
Vetäkää jauheina sieraimiinne.
Jotta voisin teitä miellyttää.
Saada teidät hymyilemään.

Hetken huumaan.

Leea Hänninen